( Hei-hei-hei-kki! Mies, joka samaistuu, kallion kirkkoon
Mä oon ypö-ypöyksin)
Mun kädet tielle pienen lohkasee,
kirkko tuntee ahdinkoni mun ja rohkasee,
lapset ei saa unta, nukkumatti räyhää,
ilkeille nalle luppakorva tulee käymään,
vajoon syvemmälle syöverehin,
kallios syö(syö)syöpyy miehiin meihin,
joita tie vie, jotka ei turvaudu eihin,
kerro tytölleni, ne tiet vei Heikin,
pienist asioist kasvaa suurii vuoria,
vuoren juurel pieni mies itkeä pillittää,
liian vanhat oli aivan vasta nuoria,
tunnen kuinka aika mua hiljaa silittää,
huomen soittaessas vastaaja tuuttaa,
tutut löpinät korvaas luuppaa, muuttaa
uusasukas pienen yksiöni asutti ja,
kukaan ei muista edellistä asukkia
kertosäe:
ikkunasta katson kallion kirkkoa
sen ei tarvi tunnelmii mulle niin virkkoa
tunnelmien kans tulin juuri jätetyksi
samaistun kallion kirkkoon, oon ypöyksin
Tyhjille seinille kantaa sun huutos,
ainoa asia mikä on ja pysyy on muutos,
Sibelius on vettä, vesi on muutosta,
aika pistää jämptisti silmään kuutosta,
nytkin meitä yksin pohdin kun,
unohtelen yksityiskohtia sun,
yksin ku ykkönen, jätti mut tyttönen
itseeni syyttelen, vieritän kyyneleen
ei sama pysy tää, mikää ei oo pysyvää
hartiat lytyssä vastailen jos kysytään,
rimpuilen muistojen syrjissä kiinni,
meit ei enää oo, mut tää on meidän biisi,
olihan selvää etten voi sua pidellä,
kaikuu tyhjässä päässä niin kimeenä,
enää ei salaisuuksia, sitä en sulta salaa,
siin vaihees kuumottaa kun sun hihat palaa,
pienet hampaat aamusin näykki,
pieni naurusi sydämeni täytti,
näyttikin aivan liian hyvältä ollakseen totta,
totuus on syvältä.
kertosäe (2x)
(Hei-kki!)
Millanen mies petti unelmien naisen,
sellanen ku mä, itse paskiainen,
joka ryyttyy, kun ei saa sun tuoksuu,
mieleensä, mielestään yöjuoksuu
livekalliosta mankkaas marinaa,
varttii päälle kaks yö, vaik katsoo aristaa,
kun huomen duunii, mut elän menneessä,
en huomises, en ehkä huomiseen mennessä
kertosäe
Mä oon ypö-ypöyksin)
Mun kädet tielle pienen lohkasee,
kirkko tuntee ahdinkoni mun ja rohkasee,
lapset ei saa unta, nukkumatti räyhää,
ilkeille nalle luppakorva tulee käymään,
vajoon syvemmälle syöverehin,
kallios syö(syö)syöpyy miehiin meihin,
joita tie vie, jotka ei turvaudu eihin,
kerro tytölleni, ne tiet vei Heikin,
pienist asioist kasvaa suurii vuoria,
vuoren juurel pieni mies itkeä pillittää,
liian vanhat oli aivan vasta nuoria,
tunnen kuinka aika mua hiljaa silittää,
huomen soittaessas vastaaja tuuttaa,
tutut löpinät korvaas luuppaa, muuttaa
uusasukas pienen yksiöni asutti ja,
kukaan ei muista edellistä asukkia
kertosäe:
ikkunasta katson kallion kirkkoa
sen ei tarvi tunnelmii mulle niin virkkoa
tunnelmien kans tulin juuri jätetyksi
samaistun kallion kirkkoon, oon ypöyksin
Tyhjille seinille kantaa sun huutos,
ainoa asia mikä on ja pysyy on muutos,
Sibelius on vettä, vesi on muutosta,
aika pistää jämptisti silmään kuutosta,
nytkin meitä yksin pohdin kun,
unohtelen yksityiskohtia sun,
yksin ku ykkönen, jätti mut tyttönen
itseeni syyttelen, vieritän kyyneleen
ei sama pysy tää, mikää ei oo pysyvää
hartiat lytyssä vastailen jos kysytään,
rimpuilen muistojen syrjissä kiinni,
meit ei enää oo, mut tää on meidän biisi,
olihan selvää etten voi sua pidellä,
kaikuu tyhjässä päässä niin kimeenä,
enää ei salaisuuksia, sitä en sulta salaa,
siin vaihees kuumottaa kun sun hihat palaa,
pienet hampaat aamusin näykki,
pieni naurusi sydämeni täytti,
näyttikin aivan liian hyvältä ollakseen totta,
totuus on syvältä.
kertosäe (2x)
(Hei-kki!)
Millanen mies petti unelmien naisen,
sellanen ku mä, itse paskiainen,
joka ryyttyy, kun ei saa sun tuoksuu,
mieleensä, mielestään yöjuoksuu
livekalliosta mankkaas marinaa,
varttii päälle kaks yö, vaik katsoo aristaa,
kun huomen duunii, mut elän menneessä,
en huomises, en ehkä huomiseen mennessä
kertosäe