Pilvi nousi taivaanrannalle pohjoiseen,
Vakavina kuljimme puistoon harmaaseen.
Silloin tiesin jonkin vaiheen päättyneen
Ja tunsin, kuinka ihmiskunta
Lensi raiteiltansa pois ja
Heitti taaksensa ajan,
Jota ei voi löytää uudelleen...
Junat vaihtoi asemilla salaa raiteitaan,
Tiedemiehen silmistä kyynel kirpoaa.
Linnut kuolleet puista maahan varisee.
Niin pian on kulutettu kaikki,
Mikä sykkii elämää,
Ja mitä keinotekoisesti
Ei voi koskaan luoda uudelleen...
kertosäe:
Silloin laivat ne villiintyy
Ja lapset paikallensa jähmettyy.
Ja missä virhe oli ihmiskunnan,
Hiekanjyvän kokoinen?
Tiedä en milloinkaan...
Joku sanoi: loppunut aika on lapsuuden.
Kavioista, sorkista tunsin ihmisen.
Loppuu lapsuus, alkaa pitkän pitkä yö.
Se jossain edessämme on, aika auringoton.
Se on seurausta siitä, kuinka vastuun siirrät huomiseen.
Vakavina kuljimme puistoon harmaaseen.
Silloin tiesin jonkin vaiheen päättyneen
Ja tunsin, kuinka ihmiskunta
Lensi raiteiltansa pois ja
Heitti taaksensa ajan,
Jota ei voi löytää uudelleen...
Junat vaihtoi asemilla salaa raiteitaan,
Tiedemiehen silmistä kyynel kirpoaa.
Linnut kuolleet puista maahan varisee.
Niin pian on kulutettu kaikki,
Mikä sykkii elämää,
Ja mitä keinotekoisesti
Ei voi koskaan luoda uudelleen...
kertosäe:
Silloin laivat ne villiintyy
Ja lapset paikallensa jähmettyy.
Ja missä virhe oli ihmiskunnan,
Hiekanjyvän kokoinen?
Tiedä en milloinkaan...
Joku sanoi: loppunut aika on lapsuuden.
Kavioista, sorkista tunsin ihmisen.
Loppuu lapsuus, alkaa pitkän pitkä yö.
Se jossain edessämme on, aika auringoton.
Se on seurausta siitä, kuinka vastuun siirrät huomiseen.