Aika sulki ympyrän, näin sen särkyvän,
näin hullun tuulen saapuneen...
Painomusteen löyhkä vain kiehui vihassain,
kun kuulin heidän kaatuneen.
Kaatuneet ovat kotkanpesän uumeniin,
synkkiin hiilikaivoksiin.
Veithän pois multa toivon tunteen aikaisen,
ota pois myös ihminen!
Jos otat, ota myöskin lasten kyyneleet!
Huudot kuolevain ja kodit vuokses tyhjenneet
ja asu niissä. Mene kylmiin huoneisiin,
tyhjään eteiseen ja nuku öihin tuleviin.
Elin läpi filtterin kunnes huomasin:
ei runoon mahdu enempää.
Elämästä kirjoitin ja sitten pelkäsin
sen olleen unta sikeää.
Maahan jäin vaikka tahdoin nousta ylöspäin,
näin miesten lyövän toisiaan.
Myöskin näin, kuinka kätköön vuorten seinämäin
kotkat huusi poikiaan.
Nyt ota, revi myöskin siivet lintujen!
Maahan ruukku lyö ja maahan tallaa vedet nuo!
Kun otat, ota myöskin liekit sammuneet,
piirrä uusi yö ja kulje kylmän veden luo!/p>
Elin läpi filtterin
kunnes huomasin:
ei runoon mahdu enempää.
näin hullun tuulen saapuneen...
Painomusteen löyhkä vain kiehui vihassain,
kun kuulin heidän kaatuneen.
Kaatuneet ovat kotkanpesän uumeniin,
synkkiin hiilikaivoksiin.
Veithän pois multa toivon tunteen aikaisen,
ota pois myös ihminen!
Jos otat, ota myöskin lasten kyyneleet!
Huudot kuolevain ja kodit vuokses tyhjenneet
ja asu niissä. Mene kylmiin huoneisiin,
tyhjään eteiseen ja nuku öihin tuleviin.
Elin läpi filtterin kunnes huomasin:
ei runoon mahdu enempää.
Elämästä kirjoitin ja sitten pelkäsin
sen olleen unta sikeää.
Maahan jäin vaikka tahdoin nousta ylöspäin,
näin miesten lyövän toisiaan.
Myöskin näin, kuinka kätköön vuorten seinämäin
kotkat huusi poikiaan.
Nyt ota, revi myöskin siivet lintujen!
Maahan ruukku lyö ja maahan tallaa vedet nuo!
Kun otat, ota myöskin liekit sammuneet,
piirrä uusi yö ja kulje kylmän veden luo!/p>
Elin läpi filtterin
kunnes huomasin:
ei runoon mahdu enempää.