Jäähyväiset pojanpoika peikon teille toi
sanoman onnen laaksoon kiiri
Valkoinen on maa!
(On aika talven)
Kuun valoon taikoo maan,
lapsen ainoan saa kuulemaan:
Lailla tuulen tuiman, tuiskun, tyrskyn,
aamunkoiton autereen sa tiesi anna viedä kohti usvaa..
ei unohduksen alttarilla mieli milloinkaan voi
salaisuutta peikkojen tuota kantaa..
Tulesta turta liekki noussut suvun hengen raunioista
rappionsa tunnustaa tuo viimein,
on nähty tuhkan laulu kuultu tuhon, tuskan nauru
siellä missä ennen riemu karkeloi ja viini maistui
Usvaan tie rauhaisaan..
..halki huminan honkien, silmäkkeiden suon,
luokse metsän henkien, unohtaen..
..mahti mainen taakse jää kehtoon keväiseen,
kun kerran verho lumen peikkomaalle laskeutuu..
Jäähyväiset pojanpoika peikon jätti
yksin onnen laaksoon jäi kulkemaan
Kulkemaan
(Yksin on rauha)
Kuun valoon taikoo maan,
lapsen ainoan saa kuulemaan:
Lailla tuulen tuiman, tuiskun, tyrskyn,
aamunkoiton autereen sa tiesi anna viedä kohti usvaa..
ei unohduksen alttarilla mieli milloinkaan voi
salaisuutta peikkojen tuota kantaa..
Tulesta turta liekki noussut suvun hengen raunioista
rappionsa tunnustaa tuo viimein,
on nähty tuhkan laulu kuultu tuhon, tuskan nauru
siellä missä ennen riemu karkeloi ja viini maistui
sanoman onnen laaksoon kiiri
Valkoinen on maa!
(On aika talven)
Kuun valoon taikoo maan,
lapsen ainoan saa kuulemaan:
Lailla tuulen tuiman, tuiskun, tyrskyn,
aamunkoiton autereen sa tiesi anna viedä kohti usvaa..
ei unohduksen alttarilla mieli milloinkaan voi
salaisuutta peikkojen tuota kantaa..
Tulesta turta liekki noussut suvun hengen raunioista
rappionsa tunnustaa tuo viimein,
on nähty tuhkan laulu kuultu tuhon, tuskan nauru
siellä missä ennen riemu karkeloi ja viini maistui
Usvaan tie rauhaisaan..
..halki huminan honkien, silmäkkeiden suon,
luokse metsän henkien, unohtaen..
..mahti mainen taakse jää kehtoon keväiseen,
kun kerran verho lumen peikkomaalle laskeutuu..
Jäähyväiset pojanpoika peikon jätti
yksin onnen laaksoon jäi kulkemaan
Kulkemaan
(Yksin on rauha)
Kuun valoon taikoo maan,
lapsen ainoan saa kuulemaan:
Lailla tuulen tuiman, tuiskun, tyrskyn,
aamunkoiton autereen sa tiesi anna viedä kohti usvaa..
ei unohduksen alttarilla mieli milloinkaan voi
salaisuutta peikkojen tuota kantaa..
Tulesta turta liekki noussut suvun hengen raunioista
rappionsa tunnustaa tuo viimein,
on nähty tuhkan laulu kuultu tuhon, tuskan nauru
siellä missä ennen riemu karkeloi ja viini maistui