Kun muistojeni valtaan jään
Minä taas koko lapsuuden nään
Sen kuinka mä pelkäsin öisin
Ja peittojen alle mä painoin pään
Mä muistan vieläkin
Kun hiljaa nyyhkytin
Joka narahdus, oli kauhistus
Ja mä tunsin suuren kaipuun, kaipuun tulevan
Iltaisin kun silmät suljin
Mä unta jostain kaukaa näin
Kuin toiseen maailmaan kuljin
Ja vasta myöhemmin
Tuon kaiken ymmärsin
Mä yksin oon, tietenkin
Kun isä kuoli yksin jäin
Joka yö äidin itkevän näin
Kuin kylmän ja huokuvan tyhjyyden
Tunsin mä hetkisen vierelläin
Niin turhaan sanaa vain
Mä lohdutukseen hain
Joka huokaus, joka lohdutus
Oli silloin täysin vieras, merkityksetön
Jokainen näin rakkaimmastaan
Kai kerran joutuu luopumaan
Jää haavat ainoastaan
Tuon kaiken ymmärsin
Mä surun kyynelin
Mä yksin oon, tietenkin
refrain:
On ihminen niin yksinäinen
Minä kohtalooni hiljaa taivun
Sen huomaan vaivun
Niin yksinään, ja allapäin
refrain2:
Mä unohdusta turhaan vain
Elämään sinun luotasin hain
Näin luisuvan kaiken
Ja arkisen tyhjyyden tunsin mä rinnassain
Ja jälleen mielessäin
Mä kaiken menneen näin
Ja mä tiesin sen, että ihminen
Menettää pois kaiken kauniin
Kaipuu jälkeen jää
Elämään kai tarkoitusta
Mä aivan turhaan täältä hain
Jäin vaille vastausta
Kun tunne lämpöisin
Näin päättyy kyyneliin
Mä yksin oon, tietenkin
refrain
refrain2
Ja jälleen mielessäin
Mä kaiken menneen näin
Ja mä tiesin sen, että ihminen
Menettää pois kaiken kauniin
Kaipuu jälkeen jää
Elämään kai tarkoitusta
Mä aivan turhaan täältä hain
Jäin vaille vastausta
Kun tunne lämpöisin
Näin päättyy kyyneliin
Mä yksin oon, tietenkin
Niin yksin oon, tietenkin
Minä taas koko lapsuuden nään
Sen kuinka mä pelkäsin öisin
Ja peittojen alle mä painoin pään
Mä muistan vieläkin
Kun hiljaa nyyhkytin
Joka narahdus, oli kauhistus
Ja mä tunsin suuren kaipuun, kaipuun tulevan
Iltaisin kun silmät suljin
Mä unta jostain kaukaa näin
Kuin toiseen maailmaan kuljin
Ja vasta myöhemmin
Tuon kaiken ymmärsin
Mä yksin oon, tietenkin
Kun isä kuoli yksin jäin
Joka yö äidin itkevän näin
Kuin kylmän ja huokuvan tyhjyyden
Tunsin mä hetkisen vierelläin
Niin turhaan sanaa vain
Mä lohdutukseen hain
Joka huokaus, joka lohdutus
Oli silloin täysin vieras, merkityksetön
Jokainen näin rakkaimmastaan
Kai kerran joutuu luopumaan
Jää haavat ainoastaan
Tuon kaiken ymmärsin
Mä surun kyynelin
Mä yksin oon, tietenkin
refrain:
On ihminen niin yksinäinen
Minä kohtalooni hiljaa taivun
Sen huomaan vaivun
Niin yksinään, ja allapäin
refrain2:
Mä unohdusta turhaan vain
Elämään sinun luotasin hain
Näin luisuvan kaiken
Ja arkisen tyhjyyden tunsin mä rinnassain
Ja jälleen mielessäin
Mä kaiken menneen näin
Ja mä tiesin sen, että ihminen
Menettää pois kaiken kauniin
Kaipuu jälkeen jää
Elämään kai tarkoitusta
Mä aivan turhaan täältä hain
Jäin vaille vastausta
Kun tunne lämpöisin
Näin päättyy kyyneliin
Mä yksin oon, tietenkin
refrain
refrain2
Ja jälleen mielessäin
Mä kaiken menneen näin
Ja mä tiesin sen, että ihminen
Menettää pois kaiken kauniin
Kaipuu jälkeen jää
Elämään kai tarkoitusta
Mä aivan turhaan täältä hain
Jäin vaille vastausta
Kun tunne lämpöisin
Näin päättyy kyyneliin
Mä yksin oon, tietenkin
Niin yksin oon, tietenkin