Tämän kaupungin asfaltti
on pikimustaa
suuret surut hukkuu
tummaan betooniin
minä kävelen korttelin ympäri
kynnenen kertaa
enkä silti mieltäni
millään rauhaan saa
mielikuvien maisemissa
sinä olet lintu
joka syksyn tullen
lentoon haluaa
minä olen ankanpoika
ja sinä olet joutsen
eikä sellaisesta liittoa
aikaan saa
rakastan sua niin
etten voisi enempää
se silti kovin vähän
suruani keventää
en hyvästellä osaa
enkä halua yrittää
lennä jo pois
lennä jo pois
minä yöllä katselen
kuinka sun ikkuna loistaa
mut en oveesi silti
halua kolkuttaa
minä katson hetken
ja sitten selkäni käännän
lähden pois ja viimein
haluan unohtaa
on pikimustaa
suuret surut hukkuu
tummaan betooniin
minä kävelen korttelin ympäri
kynnenen kertaa
enkä silti mieltäni
millään rauhaan saa
mielikuvien maisemissa
sinä olet lintu
joka syksyn tullen
lentoon haluaa
minä olen ankanpoika
ja sinä olet joutsen
eikä sellaisesta liittoa
aikaan saa
rakastan sua niin
etten voisi enempää
se silti kovin vähän
suruani keventää
en hyvästellä osaa
enkä halua yrittää
lennä jo pois
lennä jo pois
minä yöllä katselen
kuinka sun ikkuna loistaa
mut en oveesi silti
halua kolkuttaa
minä katson hetken
ja sitten selkäni käännän
lähden pois ja viimein
haluan unohtaa