Tänä iltana ei kanna käärmeitä
mun pää sisällään,
kädet ylhäällä väsyneinä
ihmetellään elämää.
Joo kaikki muuttuu kokoajan,
joo kaikki muuttuu,
mutta mikään ei itsestään.
Me olemme kuin veljet
toivoin ettei sen tarvitse mennä,
surussa vääntymään
käärmeeksi kääntymään,
kun ei tunne itseään...
Linnun kynsi kaulassa roikkuu
tahtoisin olla sen arvoinen,
maalataan selällämme nurmikolla
taivasta katsellaan.
Joo pilvet liikkuu kokoajan,
joo kaikki muuttuu,
mutta mikään ei itsestään.
Me olemme kuin veljet
toivoin ettei sen tarvitse mennä,
surussa vääntymään
käärmeeksi kääntymään.
Me olemme kuin veljet...
toivoin ettei sen tarvitse mennä,
vihassa vääntymään
käärmeeksi kääntymään.
Me olemme kuin veljet
toivoin ettei sen tarvitse mennä,
surussa vääntymään
me olemme kuin veljet...
mun pää sisällään,
kädet ylhäällä väsyneinä
ihmetellään elämää.
Joo kaikki muuttuu kokoajan,
joo kaikki muuttuu,
mutta mikään ei itsestään.
Me olemme kuin veljet
toivoin ettei sen tarvitse mennä,
surussa vääntymään
käärmeeksi kääntymään,
kun ei tunne itseään...
Linnun kynsi kaulassa roikkuu
tahtoisin olla sen arvoinen,
maalataan selällämme nurmikolla
taivasta katsellaan.
Joo pilvet liikkuu kokoajan,
joo kaikki muuttuu,
mutta mikään ei itsestään.
Me olemme kuin veljet
toivoin ettei sen tarvitse mennä,
surussa vääntymään
käärmeeksi kääntymään.
Me olemme kuin veljet...
toivoin ettei sen tarvitse mennä,
vihassa vääntymään
käärmeeksi kääntymään.
Me olemme kuin veljet
toivoin ettei sen tarvitse mennä,
surussa vääntymään
me olemme kuin veljet...