V. Tähtilaivan kapteeni
Maailman aamun kronikasta
Herään pimeän keskeltä. Olen makuulleni sidottuna
lämpimässä, märässä; huutaen, huitoen kauhuissani.
Rauhoitun avuttomuuteeni; pian tunnustelen aistejani.
Etsin jotain muististani. Se on niin autio, tyhjä.
Sitten valo syttyy hitaasti ja kansi ylläni aukeaa.
Olen arkussa metallihuoneessa ja rintaani putket luikertaa.
En muista nimeänikään, ei käteni näytä tutuilta.
Ja alaston hahmo, mi seinästä heijastuu näyttää koneelta vieraalta.
Läpi painajaisteni tiesin että olen muualla.
Että outo tehtävä on kannettavanani.
Kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin.
Salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti.
Vankiko, vaiko pakolainen? Orja tahikka kuningas?
Ei muistissa mitään tunnetta, vaan huone alkaa puhua:
"Nouskaa ylös, pukekaa päällenne, me olemme pian perillä."
Missä, kuka puhuu ja kenelle? minä vaadin lisätietoja.
Oli matkamme pitkä, sen niin määräsitte ja muusta en tiedä, olen vain laivan loki.
Olen valvonut untanne kymmenet vuodet ja laskenut sydämen lyöntejä.
Siis loki, laiva ja avaruus, jonkin salatun määränpään vuoksi, jonka itse vain lopulta tietäisin, vaikka enää en tiennytkään mitään.
Nousen ylös ja pukeudun. Ovea kosken.
Se aukeaa hiljaiseen käytävään.
Jos täällä olen, on määräni täällä.
Vaan missä, on tehtävä selvittää.
kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin.
Salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti.
Maailman aamun kronikasta
Herään pimeän keskeltä. Olen makuulleni sidottuna
lämpimässä, märässä; huutaen, huitoen kauhuissani.
Rauhoitun avuttomuuteeni; pian tunnustelen aistejani.
Etsin jotain muististani. Se on niin autio, tyhjä.
Sitten valo syttyy hitaasti ja kansi ylläni aukeaa.
Olen arkussa metallihuoneessa ja rintaani putket luikertaa.
En muista nimeänikään, ei käteni näytä tutuilta.
Ja alaston hahmo, mi seinästä heijastuu näyttää koneelta vieraalta.
Läpi painajaisteni tiesin että olen muualla.
Että outo tehtävä on kannettavanani.
Kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin.
Salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti.
Vankiko, vaiko pakolainen? Orja tahikka kuningas?
Ei muistissa mitään tunnetta, vaan huone alkaa puhua:
"Nouskaa ylös, pukekaa päällenne, me olemme pian perillä."
Missä, kuka puhuu ja kenelle? minä vaadin lisätietoja.
Oli matkamme pitkä, sen niin määräsitte ja muusta en tiedä, olen vain laivan loki.
Olen valvonut untanne kymmenet vuodet ja laskenut sydämen lyöntejä.
Siis loki, laiva ja avaruus, jonkin salatun määränpään vuoksi, jonka itse vain lopulta tietäisin, vaikka enää en tiennytkään mitään.
Nousen ylös ja pukeudun. Ovea kosken.
Se aukeaa hiljaiseen käytävään.
Jos täällä olen, on määräni täällä.
Vaan missä, on tehtävä selvittää.
kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin.
Salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti.