syntyy poika alle syystaivaan
hänelle nimen isä antaa
päättää äiti samalla vaihtaa maakuntaa
ei kuule enää lintujen raakuntaa
kun pienet jalat alkavat kantaa
ensisanoista laaditaan lista
lähtee silloin viimeisetkin maitohampaat
kun pää edellä tulee rappusista
kun minä täytin vuosia kuusi
isi tuntuvasti ulkoa huusi
viidenkymmenen paremmalla puolella
mahtaakohan olla lämmin lumipatjan alla
sattumukset setääni velvoitti
täyspäiväisesti hänet työllistin
kohta huomasin täyttäneeni kriteerit
jotka meilläpäin miehen teki
Kuljen metsätietä
puut ovat vääntyneet
lumen paino taittaa puut katoksi tien päälle
tulen tien päähän
lasken maahan tarvikkeet
on hieno talvipäivä
hanki kimaltelee
muistelen mitä pienenä koulussa tein
lelupäivänä lelun vein
taisin katsella vain lasista ulos
nyt tiedän millainen on lopputulos
koulutaksiin setä kantoi aamulla
sanoi poika oppia koita
taisi unohtua puolimatkassa
seurasin ikkunasta pisaroita
Kuljen metsätietä
tuulessa lehdet humisee
tietä sivuavat ojat johtavat tuttuun lampeen
hieman lammen jälkeen
lasken maahan tarvikkeet
on kaunis kevätpäivä
istun puun juureen
jäi minulle metsät perintötila
kun setä rikkoi mun sukellusenkat
sinä vuonna jäi sato saamatta
sen jälkeen minua et nähnyt pihalla
tällä hetkellä se virtaa jo sydämeen
taidan käydä tähän pitkälleen
omaan pehmeään vuoteeseen
tietoisena mikä silmäni sulkee
Ei kulje metsätietä
puut ovat lähteneet
silti tien päästä löytyy puu yksinäinen
puu ilman lehtiä
siihen kiipeävä löytänee
pojan rakentaneen majan keskeneräisen
hänelle nimen isä antaa
päättää äiti samalla vaihtaa maakuntaa
ei kuule enää lintujen raakuntaa
kun pienet jalat alkavat kantaa
ensisanoista laaditaan lista
lähtee silloin viimeisetkin maitohampaat
kun pää edellä tulee rappusista
kun minä täytin vuosia kuusi
isi tuntuvasti ulkoa huusi
viidenkymmenen paremmalla puolella
mahtaakohan olla lämmin lumipatjan alla
sattumukset setääni velvoitti
täyspäiväisesti hänet työllistin
kohta huomasin täyttäneeni kriteerit
jotka meilläpäin miehen teki
Kuljen metsätietä
puut ovat vääntyneet
lumen paino taittaa puut katoksi tien päälle
tulen tien päähän
lasken maahan tarvikkeet
on hieno talvipäivä
hanki kimaltelee
muistelen mitä pienenä koulussa tein
lelupäivänä lelun vein
taisin katsella vain lasista ulos
nyt tiedän millainen on lopputulos
koulutaksiin setä kantoi aamulla
sanoi poika oppia koita
taisi unohtua puolimatkassa
seurasin ikkunasta pisaroita
Kuljen metsätietä
tuulessa lehdet humisee
tietä sivuavat ojat johtavat tuttuun lampeen
hieman lammen jälkeen
lasken maahan tarvikkeet
on kaunis kevätpäivä
istun puun juureen
jäi minulle metsät perintötila
kun setä rikkoi mun sukellusenkat
sinä vuonna jäi sato saamatta
sen jälkeen minua et nähnyt pihalla
tällä hetkellä se virtaa jo sydämeen
taidan käydä tähän pitkälleen
omaan pehmeään vuoteeseen
tietoisena mikä silmäni sulkee
Ei kulje metsätietä
puut ovat lähteneet
silti tien päästä löytyy puu yksinäinen
puu ilman lehtiä
siihen kiipeävä löytänee
pojan rakentaneen majan keskeneräisen