Uniaika Lyrics

kertosäe:
yös lepää, unelmoi poika
älä niele kaikkee mikä sulle täält syötetään
älä luovuutta menetä, kuuntele levähdä
pyhiin menevää ja on vielä enemmän
yös lepää, unet on totta
mut yhtä ainoot tietoisuutta meille työnnetään
rohkeutta hivenen, ohimolle hivelen
aurinkoon sivelen värssyjä vihellen

uppoon pohjanmaan suistoon, muistoon hämeen
alankojen kävelles meen menneisyyteen seittii
meen rinnan alle mikrobeihin mennessäni
rintamalle pitkin pitkin oppi-isän reittii
on parast minulle ja elämälle kaikkialla
siemen sirotella ja luomisella leikkii
minä ja planktoni leivottii savesta happee
ilmaantu metaanista maa ja kaks hyvää heikkii
on aika poissa lapissa jään goissa
katajoiden kainaloissa maan ja taivaan välillä
seison joensuussa silmissä pyöremyrskyn
merenkurkun syövereissä suomusjärvillä
on paasiarkun kansi, tulisija, kuolinpesä
vasikoiden verta keihään kärjissä
toteemin juurilla, tajunnan laitamilla
kävelen oljenkortta koskenkorvassa järjissä
kertosäe

peltisii pelimanneja, betonikasvosii
aapapuita apasheja viel etelässä vedossa
sittisontiaisii herttanen kuusi, fossiili,
uusi dyykkareita skodareita elossa
oman onnen giuseppo, ekonomi,
patentoijan poika lainpykälän pelossa
aatu afäärimies, hovibrisari ja lännen lakeijat
miettii minne nuoriso menossa
me pidetään vaan toisiamme tyynyinä
pitkin pitkää siltaa hakaniemest kemiöön
kaunelassa etiäisii autiomaassa
punasena rauhottaa pari pöyhittyy neliöö
aikaa ei voi pitää käsivarres kehittymäs
bakteerista takas ensimmäiseen eliöön
ihmiset alkuperäsii elävii eläimii
joten voimaa viimeset periköön
en voi unohtaa utsiskan luolaa
patska pitskoi, ei näy valoa suojaan
silmät kii, et pääse lähemmäksi luojaa
sä tuut sokeeksi jos katsot aurinkoon suoraan