"Hjyvii hjuomenii"
Talkooporukka toukokuussa säestämään,
tulkaa äestämään, muokkaa maa.
Isot kämmenet on ruosteiset aurat,
vedän perässäni kynnet mullassa vaa.
Kylä ja keinu, talo ja yhtiö,
kaavoittajakolinaa ja välittäjäyksiö.
Haist' elämä, kyllä kiitos kyllä,
ku tehtaissa kylmä, yhteisölle kylvää.
Valon säteet pistelee harmaita latoja,
traktorin perässä lokeille kastematoja.
Puhallan pilvii piipusta nousevii,
nuku savun peitossa, pellolla joutsenii.
Makaa tie, mannuille vie.
Kun, luonnost' tulee olee poikasi sun.
Jokaiselle paikka, kato sankarii,
kuvattiin nukkumaan nokian lantsarii.
refräng:
Nyt! Pitkii pellavia hyvii hamppuja.
Nyt! Kitkin sellasii kunnon pamppuja
Perunat pääkalloi, Simosen lanttuja
rokkaa räätikkäitä, papuja mätäpäitä
(2x)
Pieni ystävä kurotti käsillä kuuhun,
sylki ei tuonu tätä räppärii suuhun.
Toi perunannosto ja syyskesähelle,
älä soita suuta linnunpelättimelle.
Istun heinäpaalil hyttysen kylläsen.
Syttyneen mylväsen, hyppien ylhäsen.
Kristallikoru kaulas hikeen niin helmistä,
selvin veljistä, pyyhin kyyneleet pelkistä.
Sipulit saunas juhlii kuivumassa,
mikrokuivatettuu minttuu luisumassa.
Idäs kukat ei kauneutta mieti,
istuttaa puuhun ja ne napsauttaa liekin.
12, 12. Mä toivon tusinaa,
kurpitsapäitä ja kamarimusikaa.
Radioaktiivinen poika maksaa viulut,
nyt paahtaa hormista pölysistä torvista.
refräng (2x)
Ei pienviljelijällä taloutta maast,
taas päiväannos ja veräjämme haas.
Rosput on pitäjää, iso, iso ikävää,
istun paikalla ku stögiksen pitäjä.
Saa naaraat rauhas kotipuist' päättää.
Kipinät piipus, venaa Afrikasta rääkkää.
Valossa verrannalla talves sekavalla,
hamppukuninkaita lukkoskeravalla.
Kosmopolissa sä seisot päällä sanani,
mut painovoima roikottaa meitä ylösalasin.
Löysin vuoren mikä kyyneleitä jalostaa,
Palsta maata, kynttilän valosta.
Ihmeitä huutelee, ilmeitä kuuntelee,
hetki joutuu taas loppuu suutelee.
Olipa aikoja, lampait eksyneitä,
pellol' pystyttämäs lankuista omia aitoja.
Talkooporukka toukokuussa säestämään,
tulkaa äestämään, muokkaa maa.
Isot kämmenet on ruosteiset aurat,
vedän perässäni kynnet mullassa vaa.
Kylä ja keinu, talo ja yhtiö,
kaavoittajakolinaa ja välittäjäyksiö.
Haist' elämä, kyllä kiitos kyllä,
ku tehtaissa kylmä, yhteisölle kylvää.
Valon säteet pistelee harmaita latoja,
traktorin perässä lokeille kastematoja.
Puhallan pilvii piipusta nousevii,
nuku savun peitossa, pellolla joutsenii.
Makaa tie, mannuille vie.
Kun, luonnost' tulee olee poikasi sun.
Jokaiselle paikka, kato sankarii,
kuvattiin nukkumaan nokian lantsarii.
refräng:
Nyt! Pitkii pellavia hyvii hamppuja.
Nyt! Kitkin sellasii kunnon pamppuja
Perunat pääkalloi, Simosen lanttuja
rokkaa räätikkäitä, papuja mätäpäitä
(2x)
Pieni ystävä kurotti käsillä kuuhun,
sylki ei tuonu tätä räppärii suuhun.
Toi perunannosto ja syyskesähelle,
älä soita suuta linnunpelättimelle.
Istun heinäpaalil hyttysen kylläsen.
Syttyneen mylväsen, hyppien ylhäsen.
Kristallikoru kaulas hikeen niin helmistä,
selvin veljistä, pyyhin kyyneleet pelkistä.
Sipulit saunas juhlii kuivumassa,
mikrokuivatettuu minttuu luisumassa.
Idäs kukat ei kauneutta mieti,
istuttaa puuhun ja ne napsauttaa liekin.
12, 12. Mä toivon tusinaa,
kurpitsapäitä ja kamarimusikaa.
Radioaktiivinen poika maksaa viulut,
nyt paahtaa hormista pölysistä torvista.
refräng (2x)
Ei pienviljelijällä taloutta maast,
taas päiväannos ja veräjämme haas.
Rosput on pitäjää, iso, iso ikävää,
istun paikalla ku stögiksen pitäjä.
Saa naaraat rauhas kotipuist' päättää.
Kipinät piipus, venaa Afrikasta rääkkää.
Valossa verrannalla talves sekavalla,
hamppukuninkaita lukkoskeravalla.
Kosmopolissa sä seisot päällä sanani,
mut painovoima roikottaa meitä ylösalasin.
Löysin vuoren mikä kyyneleitä jalostaa,
Palsta maata, kynttilän valosta.
Ihmeitä huutelee, ilmeitä kuuntelee,
hetki joutuu taas loppuu suutelee.
Olipa aikoja, lampait eksyneitä,
pellol' pystyttämäs lankuista omia aitoja.