yli pienen pastissin näe yli runoilija narsissimäen vuotaa siellä verta väen itsestään selvä kertova säe yli pienten kukkasten näe ojensi kauas auttavan käen silmien takana siperia hänen ain iäti äeti täten on viiskyt kilsaa ja viikset jäiset talviyös.. itsepäiset kyräilee kypäräs kulkurin kruunus myöhäs kuurankukkina huurus tääl hiihdetään hiljaa pienet eel kun liljat tippuu alas kielekkeelt välistä vinojen, hampaiden vikojen läpi kylmien tilojen tyhjien pihojen murtsikaa taa pokossan saatteli kaukan kaipaa parhain prijaatteli hän paranee vain viemällä litkut niin niin pitkää nielen iänellä itkut punaiset haavat, maiseman sameen harmaan narsissin serotoniinivajee kapsäkissäni ahdistukseen vastaus pohjois-euroopan henkinen raskaus sai väristyksen, käsii käsityksen - latui hyvityksen, on narskuen nakerrettu palovammat paleltuneiden kärsie kylpie läpi näiden jäätyneiden järvie jos aika näkien on kärrynpyörä os kaikki vuodenajat yhtenä yönä nouskoo kristukset kirkkaana lukemaan horusta venaa valkoinen tuleva makaa edessä juhlasali kuurattu pysähty paikalle katsoja huumattu suus lappu suovalla puunattu niska jäässä suksemme suunnattu silmät nääntynyt, kääntymäs seural ku rustas kahdel sydämmel reunal sairaslomien hurmokses hoitunut koristekukkanen uraorientoitunut matkalla auttamaan paikalla vatvon atomi sanoi atomille tahdon nyt aikapommi toukokuus tikittää lämpöön aukee laukee livistää virittää murdochin myspace mut ollaan kuolemas dualismi vaiheis loppuasukas elättää yhtä tääl sama ku ei elättäis yhtäkään tääl joka ainoo auringonlapsi yhtä
ilman yhtä ainutta kaksoismerkitystä ei enää te, me sanotaan me ollaan poikki ja vaati aikaa se oranssis suihkus oksennan aakkosii soi soolo kanttorin kommunikaattori yli pienen pastissin näe yli runoilija narsissi mäen vuotaa siellä verta väen itsestään selvä kertova säe yli pienten kukkasten näe ojensi kauas auttavan käen silmien takana siperia hänen ain iäti äeti täten
ilman yhtä ainutta kaksoismerkitystä ei enää te, me sanotaan me ollaan poikki ja vaati aikaa se oranssis suihkus oksennan aakkosii soi soolo kanttorin kommunikaattori yli pienen pastissin näe yli runoilija narsissi mäen vuotaa siellä verta väen itsestään selvä kertova säe yli pienten kukkasten näe ojensi kauas auttavan käen silmien takana siperia hänen ain iäti äeti täten