Maasta noustu ruumiista liidetty
ostoskärryy viritettyy kiivetty
krominen Corolla on tarinaksi liitetty
pakoputkest sienipilvi piirretty
kontis kyy, mustaviinimarjaa
kaveri väijyy märehtivää karjaa
viuhuu kiesei ku harhaluotei
pölyn seas lentää pakkausmuovei
on viimeset pahvilaatikoil istumas
kuolleen pörssin ikkunan ees
jees jees mies hylättynä hornaa
mis köynnökset rullaa portaat
pressat istuu linnas löllöis
citymaasturis koekaniineit mömmöis
tummennetun fönarin rauhas
drive-in peräkylän ihmekaupast
kaasunaamari ja tuoppi ternii
testiautonukeilla kolme sermii
Mis ihmeen satumaas ollaa asumas
pilvenpiirtäjät savuumas
turvakameroit kotikadullas
loppuasukas kas
ja kuinka paljon oikee tahdotaan viel saavuttaa
mamma maatamme saastuttaa
alus avaruudes savuttaa
ei o paluuta.
Näin yöllä vattal miloshevin kännyn haistan kilometrin pääst ruusuil sängyn kuin korkkimattoo seivästetty siivist perhonen pantu pölkylle riimist tynnyritulilla viimeinen joiku jossain joskus jotenkin hoituu kun kylmä kaikkeus tuulee suus mädät sanat, ja järjen puutteellisuus arkut on alla, tataarit rallaa tissit hölskyy ja trallallaa paikalle pakahtuu ymmärtää rakastuu kukaan ei tiedä miti ulkona tapahtuu nahkarotsis nipa neumann äärimmäisten leukaa liimat hoidan odden oksentama jalostettu nysä naapuri hyvä, solmion tyvä ny nyssyköit nyyii näil geleiksillä tuli brännäri mies, laji vereksellään saituri jameksii, jussi vareksii ruumiin rakentajii, kuoleman omii
Mis ihmeen satumaas ollaa asumas pilvenpiirtäjät savuumas turvakameroit kotikadullas loppuasukas kas ja kuinka paljon oikee tahdotaan viel saavuttaa mamma maatamme saastuttaa alus avaruudes savuttaa ei o paluuta.
Hapen puute aivoissa meklaril tanssiva karhu kyydissä merkkaril heittää takaikkunast ankkureit ku antureits kankkunen rankkurein kansanparantajat roviol lozzis ihmeellistä elämää olioil ozzis mis noitarumpu ja nokkonen aut voittaja lottojen hieroo kivikaut auki phii, tääl jääkautisii niin niin, siin ei saa matoo koukkuu loppuasukkaita mäkissä häkissä jämist jäänyt rotta räkäsee loukkuu ollaa eksytty just siel mis pitäis kuin keinutuolis kielel pillereit pitäis ja nielis kaiken, putsaamislaite voi iki-ihana vuosituhannen taite.
Mis ihmeen satumaas ollaa asumas pilvenpiirtäjät savuumas turvakameroit kotikadullas loppuasukas kas ja kuinka paljon oikee tahdotaan viel saavuttaa mamma maatamme saastuttaa alus avaruudes savuttaa ei o paluuta.
ostoskärryy viritettyy kiivetty
krominen Corolla on tarinaksi liitetty
pakoputkest sienipilvi piirretty
kontis kyy, mustaviinimarjaa
kaveri väijyy märehtivää karjaa
viuhuu kiesei ku harhaluotei
pölyn seas lentää pakkausmuovei
on viimeset pahvilaatikoil istumas
kuolleen pörssin ikkunan ees
jees jees mies hylättynä hornaa
mis köynnökset rullaa portaat
pressat istuu linnas löllöis
citymaasturis koekaniineit mömmöis
tummennetun fönarin rauhas
drive-in peräkylän ihmekaupast
kaasunaamari ja tuoppi ternii
testiautonukeilla kolme sermii
Mis ihmeen satumaas ollaa asumas
pilvenpiirtäjät savuumas
turvakameroit kotikadullas
loppuasukas kas
ja kuinka paljon oikee tahdotaan viel saavuttaa
mamma maatamme saastuttaa
alus avaruudes savuttaa
ei o paluuta.
Näin yöllä vattal miloshevin kännyn haistan kilometrin pääst ruusuil sängyn kuin korkkimattoo seivästetty siivist perhonen pantu pölkylle riimist tynnyritulilla viimeinen joiku jossain joskus jotenkin hoituu kun kylmä kaikkeus tuulee suus mädät sanat, ja järjen puutteellisuus arkut on alla, tataarit rallaa tissit hölskyy ja trallallaa paikalle pakahtuu ymmärtää rakastuu kukaan ei tiedä miti ulkona tapahtuu nahkarotsis nipa neumann äärimmäisten leukaa liimat hoidan odden oksentama jalostettu nysä naapuri hyvä, solmion tyvä ny nyssyköit nyyii näil geleiksillä tuli brännäri mies, laji vereksellään saituri jameksii, jussi vareksii ruumiin rakentajii, kuoleman omii
Mis ihmeen satumaas ollaa asumas pilvenpiirtäjät savuumas turvakameroit kotikadullas loppuasukas kas ja kuinka paljon oikee tahdotaan viel saavuttaa mamma maatamme saastuttaa alus avaruudes savuttaa ei o paluuta.
Hapen puute aivoissa meklaril tanssiva karhu kyydissä merkkaril heittää takaikkunast ankkureit ku antureits kankkunen rankkurein kansanparantajat roviol lozzis ihmeellistä elämää olioil ozzis mis noitarumpu ja nokkonen aut voittaja lottojen hieroo kivikaut auki phii, tääl jääkautisii niin niin, siin ei saa matoo koukkuu loppuasukkaita mäkissä häkissä jämist jäänyt rotta räkäsee loukkuu ollaa eksytty just siel mis pitäis kuin keinutuolis kielel pillereit pitäis ja nielis kaiken, putsaamislaite voi iki-ihana vuosituhannen taite.
Mis ihmeen satumaas ollaa asumas pilvenpiirtäjät savuumas turvakameroit kotikadullas loppuasukas kas ja kuinka paljon oikee tahdotaan viel saavuttaa mamma maatamme saastuttaa alus avaruudes savuttaa ei o paluuta.