"Turha rakentaa satamakaupunkeja." sanoi veden pinta suu auki. Istumme hytisten Seitassa Kuolleen Meren länsirannalla. Vuodet ovat vuoranneet luolan seinämät täyteen muinaisia maalauksia, lakeja ja lentäviä mainoslauseita. Loppurysäys lähtökuopissaan. Roihuavien tulivuorten jono poikki maan. Punainen irokeesi. Grand Canyon täynnä tomaattisoppaa. Katkenneita kaapeleita riehumassa ulkona vapauttaan. Taivaalla suhahtelee viimeisiä hävittäjä. Piirilevy sylissään ja syövytyskuvio mielessään Bill Gates rakentaa piraattireseptoria tonnikalapurkista. Beduiini tulkkaa käsisään murenevia kääröjä nuotion loimussa. Viisaat turistit pärjäävät missä vaan. Ei kenenkään maassa, siis kaikkien maassa. Beduiini ottaa design mouvipussista kultaisen trumpetin ja nostaa sen huulilleen. Kuulemme matalan kohinan korvissamme. Tunnemme avaruustuulten puhaltavan lävitsemme. Tunnemme DNA-rihmastojen poukkoilevan ihomme alla. Tunnemme magneettikenttien muuttuvan. Tunnemme tuntemattoman läsnäolon. Meidän jälkeen ei kukaan ole tuleva.