Tuo saaren kappeli katsoo,
Kun rannalle tyttönen käy.
Surumielen vallata tahtoo.
Ei armastaan kuulu, ei näy.
Hän muistaa tuon kesäisen päivän
Ja hunnun ja kukkaset nuo.
Luo alttarin kulki hän vierellään mies,
Jolle syömmensä kuuluvan ties.
Yön lempeä hämärä katsoi,
Kun rakkaus täyttyä sai.
Vaan aamu toi arjen ja maksoi.
Se velkaa kai rakastaa vain.
Ja valkoinen laivansa ootti
Jo rannalla kapteeniaan.
Ei luotaan pois päästänyt armastaan ois
Vaan uskoi: pian palata vois.
kertosäe:
Niin hiljaa, niin hiljaa
Jäi kaipaamaan suudelmiaan.
Niin hiljaa, niin hiljaa
Käy rannalle uneksimaan.
Jos rakkaani jälleen laiva valkoinen tois,
Niin hiljaa, niin hiljaa
Jäädä syliini vois.
Mut kohta jo viestiä tuotiin:
Meri ollut on niin armoton.
Tuuli nousi ja pilvihin synkkiin
Loi raivonsa lahjomaton.
Ja mustien aaltojen alle
Vei laivan ja kapteenin sen.
Kuin yö, toi se tytölle kylmyyden,
Sydämen iäks särkynehen.
kertosäe (2x)
Kun rannalle tyttönen käy.
Surumielen vallata tahtoo.
Ei armastaan kuulu, ei näy.
Hän muistaa tuon kesäisen päivän
Ja hunnun ja kukkaset nuo.
Luo alttarin kulki hän vierellään mies,
Jolle syömmensä kuuluvan ties.
Yön lempeä hämärä katsoi,
Kun rakkaus täyttyä sai.
Vaan aamu toi arjen ja maksoi.
Se velkaa kai rakastaa vain.
Ja valkoinen laivansa ootti
Jo rannalla kapteeniaan.
Ei luotaan pois päästänyt armastaan ois
Vaan uskoi: pian palata vois.
kertosäe:
Niin hiljaa, niin hiljaa
Jäi kaipaamaan suudelmiaan.
Niin hiljaa, niin hiljaa
Käy rannalle uneksimaan.
Jos rakkaani jälleen laiva valkoinen tois,
Niin hiljaa, niin hiljaa
Jäädä syliini vois.
Mut kohta jo viestiä tuotiin:
Meri ollut on niin armoton.
Tuuli nousi ja pilvihin synkkiin
Loi raivonsa lahjomaton.
Ja mustien aaltojen alle
Vei laivan ja kapteenin sen.
Kuin yö, toi se tytölle kylmyyden,
Sydämen iäks särkynehen.
kertosäe (2x)