dessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, hämyinen sumu ympäröi mua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, paljon muuta ei muisti mulle tuo
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, hämyinen sumu ympäröi mua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, paljon muuta ei muisti mulle tuo
Alan multua, kaikki mitä muisti esiin tuo
vanhaa tuttua, harvemmin uutta juttua
pään sisätilassa vallitsee suo
vetäen innovaation syvyyksiinsä päästämättä mua luo
mutta onneks omistan köyden joka tuo lohtua
suoden uuden mahdollisuuden takasin auringon luo
sanon tuo, tämä, nämä, nuo ja ne
opeteltu kastike, estää pääsemästä ketään perille
se kaikki loska päätä sumentaa ja sekoittaa
eikä pysty oikeen koskaan erottaan mikä on se mikä pitää elon
vakaan ja mikä pitäs telottaa, pitäs opetella terottamaan aistit niin et selon saa
Edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, hämyinen sumu ympäröi mua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, paljon muuta ei muisti mulle tuo
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, hämyinen sumu ympäröi mua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, paljon muuta ei muisti mulle tuo
Oon ehkä vähän laho mutten ala murtua
koska en oo vielä kiveksi kerinny muuttua
monesti sumu on niin sakeeta ja alan puutua
kun ei saa minkäänlaista tuntua
katkaisu ei ratkaisuja tuu
sitä niin helposti jumittuu
suuri on sumu, pitäs myös jotain pistää tapahtuu
mutta jos pala puuttuu
palapelit ei tuu muuttuu
eikä näin ollen valmiiks ikinä tuu
ja saurudu alkaa nukkuun, varmaa on myös se
että kuukin pistää suunsa suppuun
välttämättömiä riippuvuussuhteita kuulunu mun sukuun
vältettäviin vääriin ihminen vaan ajautuu
huonomuistinen, muistaakseni en
aina mutta nyt ei jää vähän, taaksekin katselen
sateen sumu on täyttänyt osan mun ajatuksii
sumun keskellä sokeena käyn vaan tuskiini kii
kun en nää mitää parempii, ankeeta, alan puskii
huomaan tän pääni jäätyneen siis irti just niin
ainoo vahva kolo näyttää ylöspäin
ainoo pakokeino tähän oloon on poissa siitä mihin jäin
ylhääl on valo, muuta en taho
mun pääni yllä sille kyllä en tahdo hajoo
ylhääl on valo, muuta en taho
mun pääni yllä sille kyllä en aio hajoo
Edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, en silti siihen aio tottua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, auringon nousu tuo lohtua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, en silti siihen aio tottua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, auringon nousu tuo lohtua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, paljon muuta ei muisti mulle tuo
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, hämyinen sumu ympäröi mua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, paljon muuta ei muisti mulle tuo
Alan multua, kaikki mitä muisti esiin tuo
vanhaa tuttua, harvemmin uutta juttua
pään sisätilassa vallitsee suo
vetäen innovaation syvyyksiinsä päästämättä mua luo
mutta onneks omistan köyden joka tuo lohtua
suoden uuden mahdollisuuden takasin auringon luo
sanon tuo, tämä, nämä, nuo ja ne
opeteltu kastike, estää pääsemästä ketään perille
se kaikki loska päätä sumentaa ja sekoittaa
eikä pysty oikeen koskaan erottaan mikä on se mikä pitää elon
vakaan ja mikä pitäs telottaa, pitäs opetella terottamaan aistit niin et selon saa
Edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, hämyinen sumu ympäröi mua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, paljon muuta ei muisti mulle tuo
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, hämyinen sumu ympäröi mua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, paljon muuta ei muisti mulle tuo
Oon ehkä vähän laho mutten ala murtua
koska en oo vielä kiveksi kerinny muuttua
monesti sumu on niin sakeeta ja alan puutua
kun ei saa minkäänlaista tuntua
katkaisu ei ratkaisuja tuu
sitä niin helposti jumittuu
suuri on sumu, pitäs myös jotain pistää tapahtuu
mutta jos pala puuttuu
palapelit ei tuu muuttuu
eikä näin ollen valmiiks ikinä tuu
ja saurudu alkaa nukkuun, varmaa on myös se
että kuukin pistää suunsa suppuun
välttämättömiä riippuvuussuhteita kuulunu mun sukuun
vältettäviin vääriin ihminen vaan ajautuu
huonomuistinen, muistaakseni en
aina mutta nyt ei jää vähän, taaksekin katselen
sateen sumu on täyttänyt osan mun ajatuksii
sumun keskellä sokeena käyn vaan tuskiini kii
kun en nää mitää parempii, ankeeta, alan puskii
huomaan tän pääni jäätyneen siis irti just niin
ainoo vahva kolo näyttää ylöspäin
ainoo pakokeino tähän oloon on poissa siitä mihin jäin
ylhääl on valo, muuta en taho
mun pääni yllä sille kyllä en tahdo hajoo
ylhääl on valo, muuta en taho
mun pääni yllä sille kyllä en aio hajoo
Edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, en silti siihen aio tottua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, auringon nousu tuo lohtua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, en silti siihen aio tottua
edessä sumua, takana sumua, sivuilla sumua, auringon nousu tuo lohtua