Ei syytä nauruun, hän juoksi pois.
Vaik' huonomminkin kai käydä vois.
Nyt levähtää mä voinhan näin.
Ja homma tää on oikein päin.
Kun kuitenkin taas oveltain.
Kun kuitenkin taas oveltain.
Kellon soiton kuulla saan.
Kellon soiton kuulla saan.
Kai saapuu hän kuin ennenkin.
Nyt miksi yhtään mä murehdin.
Mut ilta näin kun lähestyy.
Niin mieltä painaa, mun onko syy?
Mä nyt jo toivon huolissain.
Jo että viimein oveltain.
Kellon soiton kuulla saan.
Kellon soiton kuulla saan.
Mä nyt jo toivon huolissain.
Jo että viimein oveltain.
Kellon soiton kuulla saan.
Kellon soiton kuulla saan.
Kellon soiton kuulla saan.
Kellon soiton kuulla saan.
Vaik' huonomminkin kai käydä vois.
Nyt levähtää mä voinhan näin.
Ja homma tää on oikein päin.
Kun kuitenkin taas oveltain.
Kun kuitenkin taas oveltain.
Kellon soiton kuulla saan.
Kellon soiton kuulla saan.
Kai saapuu hän kuin ennenkin.
Nyt miksi yhtään mä murehdin.
Mut ilta näin kun lähestyy.
Niin mieltä painaa, mun onko syy?
Mä nyt jo toivon huolissain.
Jo että viimein oveltain.
Kellon soiton kuulla saan.
Kellon soiton kuulla saan.
Mä nyt jo toivon huolissain.
Jo että viimein oveltain.
Kellon soiton kuulla saan.
Kellon soiton kuulla saan.
Kellon soiton kuulla saan.
Kellon soiton kuulla saan.