Ilta Pariisin tummuu ja tähdet nuo
holvin luo ylle kaupungin.
Nainen yksinään viileän viinin juo,
samaa viiniä kuin minäkin.
Baari hotellin aivan kuin odottaa
jotain suurta pian tapahtuvan.
Kysyn: "Viereenne saanko mä istahtaa,
tässä kuulija on tarinan".
Ja hän katsoo mua silmiin ja hymyilee,
vaikka meikkien nään valuneen.
Sitten englannin kielellä tapailee
säkeet laulun jo unohtuneen:
"I love you in the morning,
love you when we go to bed,
these are all the words
we've ever said."
"Kerran vuodessa huoneen oon varannut
tästä hotellipahasta",
nainen kertoo kuin olisi huokaissut
"kyse ei ole rahasta."
"Oudon rakkautein oon täällä kohdannut
joka vuosi, nyt jo kymmenen.
Sanaton sopimus on tähän johtanut;
sopimus salatun rakkauden."
"Hän on naimisissa niin kuin minäkin,
mutta jokin kai kohtalo on
meille laittanut tien intohimoihin,
joille k**pikin on voimaton."
Ja hän nousee, kun lasinsa tyhjä on,
odotus näyttää nyt päättyneen.
Enää tullut ei mies,
kello kohtalon pysähtyi johonkin arkiseen.
Ehkä lapsi on sairas tai vaimo ei
enää uskonut selityksiin,
jotka kymmenen vuotta jo miestä vei
Ranskaan outoihin kokouksiin.
Nainen katsoo mua silmiin ja hymyilee,
jonkin tietää hän nyt loppuneen.
Sitten englannin kielellä tapailee
säkeitä laulun unohtuneen:
Mutta mies tulee kuitenkin jostain vaan,
ja hän naiselle kuiskaa näin:
"Tulin, vaikka en muistaa voi ollenkaan,
miksi näin kiinni sinuun mä jäin."
Ja he lähtevät baarista käsikkäin,
mieskin hyräilee mennessään.
Viini väljähtyy lasissa edessäin,
kun sitä laulua jään miettimään:
"I love you in the morning,
love you when we go to bed,
and these are all the words
we've ever said."
Ja jossain sinäkin mua muistelet, mutta miksi, sitä varmaan muista et.
holvin luo ylle kaupungin.
Nainen yksinään viileän viinin juo,
samaa viiniä kuin minäkin.
Baari hotellin aivan kuin odottaa
jotain suurta pian tapahtuvan.
Kysyn: "Viereenne saanko mä istahtaa,
tässä kuulija on tarinan".
Ja hän katsoo mua silmiin ja hymyilee,
vaikka meikkien nään valuneen.
Sitten englannin kielellä tapailee
säkeet laulun jo unohtuneen:
"I love you in the morning,
love you when we go to bed,
these are all the words
we've ever said."
"Kerran vuodessa huoneen oon varannut
tästä hotellipahasta",
nainen kertoo kuin olisi huokaissut
"kyse ei ole rahasta."
"Oudon rakkautein oon täällä kohdannut
joka vuosi, nyt jo kymmenen.
Sanaton sopimus on tähän johtanut;
sopimus salatun rakkauden."
"Hän on naimisissa niin kuin minäkin,
mutta jokin kai kohtalo on
meille laittanut tien intohimoihin,
joille k**pikin on voimaton."
Ja hän nousee, kun lasinsa tyhjä on,
odotus näyttää nyt päättyneen.
Enää tullut ei mies,
kello kohtalon pysähtyi johonkin arkiseen.
Ehkä lapsi on sairas tai vaimo ei
enää uskonut selityksiin,
jotka kymmenen vuotta jo miestä vei
Ranskaan outoihin kokouksiin.
Nainen katsoo mua silmiin ja hymyilee,
jonkin tietää hän nyt loppuneen.
Sitten englannin kielellä tapailee
säkeitä laulun unohtuneen:
Mutta mies tulee kuitenkin jostain vaan,
ja hän naiselle kuiskaa näin:
"Tulin, vaikka en muistaa voi ollenkaan,
miksi näin kiinni sinuun mä jäin."
Ja he lähtevät baarista käsikkäin,
mieskin hyräilee mennessään.
Viini väljähtyy lasissa edessäin,
kun sitä laulua jään miettimään:
"I love you in the morning,
love you when we go to bed,
and these are all the words
we've ever said."
Ja jossain sinäkin mua muistelet, mutta miksi, sitä varmaan muista et.