Taival raskas hän harhailee
surunsa rikkoma tyttö palelee
Kahlaten hangessa tuo
muistojaan vaalii sylissään
kuin kaksi kulkijaa nuo
joilta vain yhdet jäljet jää
toiset lumen aika hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään
Villapaitaasi hän kietoutuu
siihen josta tuoksusi jo haalistuu
Kylminä pakkasöinä helmikuun
murheensa haavat jälleen tulehtuu
kunnes ne lumen aika taas hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään
Kuoleman tanssia hän nilkuttaa
askelet askeleelta syvemmälle vajoaa
Ehkä elämänsä vielä takaisin taas saa
jos sen riekaleita kasaamaan hän uskaltaa
ennen kuin ne lumen aika hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään
surunsa rikkoma tyttö palelee
Kahlaten hangessa tuo
muistojaan vaalii sylissään
kuin kaksi kulkijaa nuo
joilta vain yhdet jäljet jää
toiset lumen aika hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään
Villapaitaasi hän kietoutuu
siihen josta tuoksusi jo haalistuu
Kylminä pakkasöinä helmikuun
murheensa haavat jälleen tulehtuu
kunnes ne lumen aika taas hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään
Kuoleman tanssia hän nilkuttaa
askelet askeleelta syvemmälle vajoaa
Ehkä elämänsä vielä takaisin taas saa
jos sen riekaleita kasaamaan hän uskaltaa
ennen kuin ne lumen aika hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään