Sä olit mun syksyn lehdet ja märkä asvaltti. Mä olin kai talvipakkaset ja lumihanki.
Sä sait tuntee talvella kevään rinnassa, kesällä mä sain sut tunteen pakkasta ilmassa.
Liian tyyntä ilman myrskyä sai pohtiin, kuljenks mä jo oikeesti onneeni kohti?
Oon sulle velkaa selityksiä, enkä osaa kertoo niistä ilman laulua meistä.
Lensin perhosen lailla valoja kohti, siihen rappioon ja onnettoman lohtuun johti.
Oispa syksy saanu lisää aikaa, mut talvella oli tapana kiirehtii joka paikkaan.
Mä haluun uskoo siihen mitä mä tunnen, sä olit mun syksy, mun hyvänolon tunne.
Sen talven tajus vasta ku lumi veteen tippuu, nyt mä tiedän miltä tuntuu yksin istuu.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä...
Salaisuuksia sulle, älä muille kerro. Mä haluun raottaa mun sydämeni verhoo.
Epäonni vie itsetunnon kaverilta, epäonnistumiset värin paletilta.
Hengitys on tyhjää, sydän tuntuu betonilta. Kun kaipaat yhtä ja tunti tuntuu sekunnilta.
Silti sama rytmi, silti sama maisema. Niinku nytki tässä kelloo vastaan taistellaan.
Mutta sä et voi pettää pessimistii, joka ei aina pysty kysyy muuta ku: "Miksi?"
Miksi minä? Miksi kukaan meistä? Minkä takii mä en pysty tukevasti seistä?
Onks se kohtaloo vai omaa saamattomuut? Oon kirjottamalla yrittäny esiin saada totuut.
Onni löytyy jostai, siks mä sinne jonotan. Muuta mä en pysty, mä vaan istun ja odotan.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä...
Pilvet peittää viimesen auringonsäteen, ei sade tunnu miltään kun ei sekään jää käteen.
Rakkaus haihtuu pois, mä en oo enää se joku jonka sä tunsit nahoissa.
Mä yksin matkustin kauas nähdäksein lähelle ja tajusin ettei täält yksin hengissä kävele.
Ei aamusuukkoi, eikä halauksia. Ei hyvän päivän toivotuksia joista saa vauhtia.
Ja nyt mä vaan istun. Kuinka monta korvaa ihminen tarvii kuullakseen itkun? Mul on kaks..
Ku piirrän kynällä sun kauniit kasvot taivaalle. Nään sun silmistä, et onni avas meidän maailmamme.
Mut se myös sulki sen. Sä tulit lähelle ja nyt oot juossu niin kauas etten mä sua nää edes.
Voiko rakkaudesta koskaan ottaa voittoa? Tuntuu etten voi ku istuu, odottaa ja toivoa...
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä...
Sä sait tuntee talvella kevään rinnassa, kesällä mä sain sut tunteen pakkasta ilmassa.
Liian tyyntä ilman myrskyä sai pohtiin, kuljenks mä jo oikeesti onneeni kohti?
Oon sulle velkaa selityksiä, enkä osaa kertoo niistä ilman laulua meistä.
Lensin perhosen lailla valoja kohti, siihen rappioon ja onnettoman lohtuun johti.
Oispa syksy saanu lisää aikaa, mut talvella oli tapana kiirehtii joka paikkaan.
Mä haluun uskoo siihen mitä mä tunnen, sä olit mun syksy, mun hyvänolon tunne.
Sen talven tajus vasta ku lumi veteen tippuu, nyt mä tiedän miltä tuntuu yksin istuu.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä...
Salaisuuksia sulle, älä muille kerro. Mä haluun raottaa mun sydämeni verhoo.
Epäonni vie itsetunnon kaverilta, epäonnistumiset värin paletilta.
Hengitys on tyhjää, sydän tuntuu betonilta. Kun kaipaat yhtä ja tunti tuntuu sekunnilta.
Silti sama rytmi, silti sama maisema. Niinku nytki tässä kelloo vastaan taistellaan.
Mutta sä et voi pettää pessimistii, joka ei aina pysty kysyy muuta ku: "Miksi?"
Miksi minä? Miksi kukaan meistä? Minkä takii mä en pysty tukevasti seistä?
Onks se kohtaloo vai omaa saamattomuut? Oon kirjottamalla yrittäny esiin saada totuut.
Onni löytyy jostai, siks mä sinne jonotan. Muuta mä en pysty, mä vaan istun ja odotan.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä...
Pilvet peittää viimesen auringonsäteen, ei sade tunnu miltään kun ei sekään jää käteen.
Rakkaus haihtuu pois, mä en oo enää se joku jonka sä tunsit nahoissa.
Mä yksin matkustin kauas nähdäksein lähelle ja tajusin ettei täält yksin hengissä kävele.
Ei aamusuukkoi, eikä halauksia. Ei hyvän päivän toivotuksia joista saa vauhtia.
Ja nyt mä vaan istun. Kuinka monta korvaa ihminen tarvii kuullakseen itkun? Mul on kaks..
Ku piirrän kynällä sun kauniit kasvot taivaalle. Nään sun silmistä, et onni avas meidän maailmamme.
Mut se myös sulki sen. Sä tulit lähelle ja nyt oot juossu niin kauas etten mä sua nää edes.
Voiko rakkaudesta koskaan ottaa voittoa? Tuntuu etten voi ku istuu, odottaa ja toivoa...
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.
Odota hetki, odota tiedät onni on siellä, minne et vielä...