(Säv. Mikko Jokela, san. Asko Raivio)
Anna minun kuvitella hetkinen, mä hiukan uneksin.
Todellisuus toimeen tulee ilmankin mua, luulisin.
Linnunrata jatkaa yhä taivaltaan, mut menkööön menojaan.
En kai minä sille mitään voisikaan, en mahtaiskaan. Tiedän tähtien asettuvan paikoilleen.
Ilmankin mä että ne siirtäisin.
Anna minun kuvitella vieläkin, mä hiukan uneksin.
Todellisuus odottaa voi hetkisen, niin luulisin.
Kesä tulee talven jälkeen uusi taas, mut tulkoon kesä vaan.
Enhän minä sille mitään kuitenkaan kai mahtaiskaan.
Tiedän lehdetkin puihin tulee väkisin,
muutenkin kuin että ne liimaisin.
Anna minun kuvitella aamuisin, voin hetken paremmin.
Anna minun ajatella vielä sua myös iltaisin.
Tiedän menneisyys on lomittunut tulevaan.
Mietin, onkohan sua milloinkaan ollutkaan.
takaisin
Anna minun kuvitella hetkinen, mä hiukan uneksin.
Todellisuus toimeen tulee ilmankin mua, luulisin.
Linnunrata jatkaa yhä taivaltaan, mut menkööön menojaan.
En kai minä sille mitään voisikaan, en mahtaiskaan. Tiedän tähtien asettuvan paikoilleen.
Ilmankin mä että ne siirtäisin.
Anna minun kuvitella vieläkin, mä hiukan uneksin.
Todellisuus odottaa voi hetkisen, niin luulisin.
Kesä tulee talven jälkeen uusi taas, mut tulkoon kesä vaan.
Enhän minä sille mitään kuitenkaan kai mahtaiskaan.
Tiedän lehdetkin puihin tulee väkisin,
muutenkin kuin että ne liimaisin.
Anna minun kuvitella aamuisin, voin hetken paremmin.
Anna minun ajatella vielä sua myös iltaisin.
Tiedän menneisyys on lomittunut tulevaan.
Mietin, onkohan sua milloinkaan ollutkaan.
takaisin